100402
Lähtö Suomeen. 
Huoneen luovutus klo 12 ja sitten Seacon Square’en kuikuilemaan. Sieltä lähtö hyvissä ajoin klo 19 ja taksilla hodlasta kamat messiin ja kohti kenttää.
Masa oli jo valmiiks kentällä ja kerto mulle puhelimessa mille entry’lle kantsi tulla. Tapasin Masan ja menin check-in jonoon. Tuli mun vuoro ja ajattelin, että kerrankin kaikki menee ilman mokia. Kun kenttä on niin iso, niin kysyin pyörätuolia ja poika toi semmosen aika pian, johon sitten tsittasin.
Tiesin kyllä, että mulla oli reilusti ylipainoa muuallakin kun vyötäröllä. Yllätyin silti kun likka sano, että kahden kapsekin yhteispaino on 39 kg ja risat. No likka rupes sitten kalkuloimaan: 20kg=sallittu määrä, 4kg=ylipainon saa anteeksi, joten maksettavaa ylipainoa on 15kg a’ 25€/kg= 375€. Huh Huh! Kysyi, että maksanko sen. No eihän muutakaan voinut. Toiselle luukulle ja MasterCard tiskiin.
Sitä siinä höylättiin Master Cardin ja pankkitilin puolelta. Aina sama vastaus … ei fyrkkaa. Mä sanoin, että kyllä siellä fyrkkaa on … teidän värkit ei futaa.
Mentiin konttorin puolelle ja uus yritys … sama vastaus. Sanoin sitten sille likalle, että mä tsögaan fyffet seinästä. Yritin kahden eri pankin ATM- automaattii… aina sama vastaus. Rupes jo huolestuttaa.
Soitin Masalle, mutta ei silläkään ollu paljoa käteistä. Masa meni ATM’lle nostaa fyffee.
Onnistui epä. Luultavasti sen päivänostoraja oli ylittyny, kun se oli just bungannu hodla-laskut.
Siinä sitten ihmeteltiin, että mitä nyt sitten ja koneen lähtöaika rupes lähestyy uhkaavasti. Joku virkailija sai sitten kuningasajatuksen: Ne haki Masan kanssa mun kassin takas ruumakuormasta.
Postista Masan matkatavaraks loota ja sinne jotain 5-7kg mun kamoja siitä kassista ja kassista turha pois ja ko. kassi käsimatkatavaraks.
Se ”turha” oli pullo paikallista Sang Som-rommia ja litran flinda Ballantines’ia, josta tosin kaukaa viisaasti olin osannu heittää puolet huiviin jo pari päivää aikaisemmin. Pyörätuolipoika oli ilonen, kun sai brenkut. Sitten tulliin ja käsipakaasien läpivalaisuun.
Enhän mä ollu sitä kassia tarkottanu käsipakaasiks. Tulli-likka kysy multa, että onko mulla pakaaseissa nesteitä ja saako hän tsekkaa. Sanoin,että ei oo ja kyllä saa.
Likka poimi kassista pullon shampoota ja kysy, että mikä tää on. Vastasin erittäin viisaasti, että ”shampoota”. Sitten se kaivo sieltä esiin parit monitoimityökalut, jotka olin ostanu pojille. No niitähän ei saa kasipakaaseissa kulettaa. Kysy, että haluunko mennä takasin ennen tullia toiselle puolelle etsimään laukkuani ruumaskuormasta ja pakkaamaan ko. kamat sinne.
Katsoin kelloa ja totesin niille, että ”pitäkää”. Olisin varmaan myöhästyny koneesta. Omaksi ihmetyksekseni päädyin kuitenkin lopulta koneeseen. Se oli aika iso; AirBus A330.
Jouduin tsittaamaan kahden tosilihavan Turkkilaisäijän väliin. Ajattelin, että tätä se vielä puuttu. Ykstoista tuntii istumassa kun sardiini purkissa. Onneks emo myöhemmin pelasti mut siitä väljempiin istumatiloihin koneen etuosaan. En mä kuitenkaan sielläkään oikein osannu koisaa. Smyygasin leffoja. Jokaisella oli oma LCD-näyttö ja tolleen.
Totta kai mä sinne nukahdin. Heräsin sitten tunnin kuluttua johonkin kuulutukseen; en tiedä miksi. Minuutin kuluttua tuli uus kuulutus, jossa kerrottiin, että Helsingin koneen portti on vaihtunut. Uusi portti nro 201 oli kentän kauinmmaisin portti. Sinne sitten ja matka jatku. Neljä tuntii ja lumiseen Seutulaan. Kapsekit vaunuun ja tullin läpi saapuneitten odotushalliin. Vaatetus oli olosuhteisiin nähden (vesisade, räntää maassa ja +3 astetta ) jokseenkin puutteellinen. Lyhythijanen paita ja shandaalit. Kun mä luulin, että pääsen tullin jälkeen suoraa bilikaan.
